Ensimmäisen oman koiran ostin nuorena tyttönä vuonna 1993. (Kotona ollut sekarotuisia jo lapsena) Koira oli paperiton saksanpaimenkoira, jota kouluttelin ihan omaksi huvikseni.
Minulla on ollut lähes 15 vuotta saksanpaimenkoiria, joista osan kanssa olen kilpaillut palveluskoirien jälkikilpailussa sekä käynyt näyttelyissä, sekä kennelliiton että saksanpaimenkoiraliiton näyttelyissä. Myös SPL-kokeista on muutamia tuloksia; pari kappaletta AD-kokeita ja AB1 ja AB2 kokeet.
Kasvattajakurssin kävin vuonna 2003 ja kennelnimen sain vuonna 2004. Sekä SPL-kasvattajakurssin kävin vuonna 2006-2007.
Olen kasvattanut kaksi saksanpaimenkoiran pentuetta, toisen niistä kylläkin Kennel Aireddanin nimiin, mutta hoidin pentueen kotonamme jne. Ensimmäinen Carotar pentue syntyi vuonna 2004.
Vähän ennen Joulua 2007 päätin lopettaa kokonaan saksanpaimenkoirahommat ja hankin Kleinspitzin narttupennun... Luivuin silloin molemmista saksanpaimenkoiristani mutta nyt n 8-9kk:n päästä tulin toisiin ajatuksiin. Makki tuli takaisin minulle kasvattajaltaan ja jatkamme treenausta. Tavoitteenamme on suojelukoe ehkä jo tänä syksynä mutta jos ei niin ensi kesänä.
Makki on kuitenkin koulutettu jo valmiiksi tottiksen ja peltojäljen osalta, joten tämän suhteen treenaamiseen ei mene älyttömästi aikaa. Ja eipähän tuota osannut ilman sakemannia olla –vaikka toisin luulin J
Koiraperheeseemme kuuluu myös metsästyskoiria. Miehelläni on oma kennelnimi (Täperän ), jonka nimiin hän kasvattaa hirvikoiria. Yhdessäolomme aikana on syntynyt 5 harmaan pentuetta, jotenka kokemusta tältäkin saralta on hieman entuudestaan.