Ajatuksia Juha Kareksen luennosta Jalostuspäivillä 2012

Hotelli Iso-Valkeisessa, Kuopiossa järjestetyillä Pystykorvaisten koirien jalostuspäivillä Juha Kares piti mielenkiintoisen ja värikkään luennon koiran kasvatuksesta ja jalostamisesta. Luennon aikana minulle tuli onnen tunne. Erityisesti koin olevani onnekas tuon nykyisen harmaanarttuni Mustasuvannon Tarin kanssa.
Vaikka olen koiran kasvatusta harrastanut jo parisen kymmentä vuotta, on tämä viimeinen tapaus minulla kyllä myös hyvää onnea. Kerron tässä kuvin Kareksen Teesejä ja siitä kuinka ne sopivasti Tarin kohdalla toteutuvat.

Perustaksi luonnonvalinta - elinvoima ja hedelmällisyys

Juha esitti, jalostuksen ja sitä kautta jalostuskoirien tärkeimpiä ominaisuuksia.
Kun hankin Tarin, tiesin että se on vahinkoastumisen tuotos. Uroksen ja nartun pariutuminen toimi siis täysin itsekseen. Tarin isä Kuuhingon Kamu oli astuessaan vain noin 9 kk ikäinen ja emä Elli noin 2 vuotias. Kumpikaan vanhemmista ei koskaan ollut astumishommissa ollut, joten "luonto veti tikanpojan puuhun" ja astuminen oli onnistunut. En tätä ollut aiemmin noin tarkasti ajatellut, toki sitä en ollut heikkona asianakaan pitänyt.

Luvatessani ottaa Tarin, en tiennyt että pentueessa olikin ollut 2 urosta ja 4 narttua. Kaikki nartut olivat sairastuneet pentuna ripulitautiin. Muut olivat kuolleet, mutta Tari kesti taudin. Sanoinkin kasvattaja Kimmo Salolle, että luonto valitsi minulle koiran ja varmasti paremmin kuin itse olisin osannut valita.

No toin Tarin meille. Käyttöpuolella se syttyi "itsekseen" ja molemmat sen velipojatkin toimivat täysin erin ilman kaatoja.

Olen syöttänyt Tarille tavallista kotiruokaa, pääasiassa ruoan tähteitä. Koiranruokafirmat pelottelevat että koira ei kasva tasapainoisesti kotiruoalla. Pelkäsin kun vein Tarin lonkkakuviin, miten käy kun "laiska isäntä" on näin toiminut. Positiiviset yllätykset saivat jatkua. Koira todettiin A-lonkkaiseksi.

Elinvoima kaiken perusta

Juhan jatkaessa luentoa, sain lukea taas mieluisia asioita ja totesin olevani todellinen onnenpekka. Tari nimittäin on ollut hyvin elinovimainen. Se on synnyttänyt kaksi pentuetta, ensimmäisessä 8 ja toisessa 9 pentua. Pentueiden koot ovat siis paljon yli keskitason. Kaiken lisäksi jokainen pentu on jäänyt henkiin ja voi hyvin, mitään suurta apua ei koiralle ole pennutuksessa eikä hoitamisessa tarvinnut antaa, mitä nyt hivenen auttelin pentujen kuivattelussa kun niitä ensimmäisessä pennutuksessa tuli alle 15 min välein.

No astutusten myötä olen myös saanut jälleen kerran iloisesti yllättyä. Tari on ollut erittäin helppo astuttava. Jokainen astuminen on ollut uroksen joko ensimmäinen tai ihan alkupäästä. Tarista homma ei varmasti jää kiinni. Kareksen luennon myötä mietin, miten minulle on näin hyvä onni voinut käydä.

Holistinen kokonaisvatainen terveys

Tämä kalvokin oli mukavaa luettavaa. Kun mietin, miten mukavasti minulla on Tarin kanssa mennyt, en voinut kuin olla onnellinen. Taria ei ole koskaan tarvinnut käyttää eläinlääkärissä vaivojen vuoksi. Itseasiassa se ei ole koskaan ollut sairas niin että olisin huomannut. Ehkä luonnon valinta oli hyvä asia sen perimässä. Elinikää ei osaa ennustaa, se jää tietysti nähtäväksi.

Minua on siis kohdannut tässä asiassa onni. Toisaalta olihan minulla ollut jo lähes 10 koiraa ennen Taria, joissa oli erilaisia ongelmia. Ensin minulla oli monta koiraa jotka eivät pelanneet hirvelle. Ensimmäinen "linjani" loppui emäkoiran eli Tipsun vanhemmalla iällä havaittuun pahaan lonkkavikaan. Minun piti unohtaa koko homma ja aloittaa alusta. Sen jälkeen taas useampi pelaamaton koira ja hankin vihdoin Porasjoen Santran aikuisena. Santra oli hyvä hirvikoira, mutta oli tulehdusherkkä. Välillä tulehtui kohtu välillä kurkku. Mietin, olisiko tässä syynä ollut pitkä linjasiitos. Pentueiden kootkin olivat pienempiä. No joka tapauksessa Santra jätti varsin hyviä jälkeläisiä, urosvalintaan kiinnitin tosin hyvin paljon huomiota. Santra on edelleen hengissä 12 vuotiaana.

Sitten otin siis sattuman oikusta tämän Tarin ja koen olevani onnekas. Toivottavasti onni jatkuu. Kareksen mukaan tuuria ei ole, mutta minulla sitä on tällä kertaa ollut. Toki olen itsekin yrittänyt mm urosvalinnoissa tehdä järkeviä valintoja.

Mitä tästä opimme. Kun tarpeeksi yrittää ja kokeilee, niin paistaa se päivä välillä risukasaankin. Omaa ansiota ei tässä tarvita paljoakaan. Kiitos kuuluu luonnon valinnalle ja vuosikymmeniä tehdylle hyvälle harmaan kasvatustyölle - ja myös Juha Kareksen innostavalle esitykselle.