Ajatuksia Juha Kareksen
luennosta Jalostuspäivillä 2012
Hotelli Iso-Valkeisessa, Kuopiossa järjestetyillä
Pystykorvaisten koirien jalostuspäivillä Juha Kares
piti mielenkiintoisen ja värikkään luennon
koiran kasvatuksesta ja jalostamisesta. Luennon aikana minulle tuli
onnen tunne. Erityisesti koin olevani onnekas tuon nykyisen
harmaanarttuni Mustasuvannon Tarin kanssa.
Vaikka olen koiran kasvatusta harrastanut jo parisen kymmentä
vuotta, on tämä viimeinen tapaus minulla
kyllä myös hyvää onnea. Kerron
tässä kuvin Kareksen Teesejä ja
siitä kuinka ne sopivasti Tarin kohdalla toteutuvat.
Perustaksi luonnonvalinta -
elinvoima ja hedelmällisyys

Juha esitti, jalostuksen ja sitä kautta jalostuskoirien
tärkeimpiä ominaisuuksia.
Kun hankin Tarin, tiesin että se on vahinkoastumisen tuotos.
Uroksen ja nartun pariutuminen toimi siis täysin itsekseen.
Tarin isä Kuuhingon Kamu oli astuessaan vain noin 9 kk
ikäinen ja emä Elli noin 2 vuotias. Kumpikaan
vanhemmista ei koskaan ollut astumishommissa ollut, joten "luonto veti
tikanpojan puuhun" ja astuminen oli onnistunut. En
tätä ollut aiemmin noin tarkasti ajatellut, toki
sitä en ollut heikkona asianakaan pitänyt.
Luvatessani ottaa Tarin, en tiennyt että pentueessa olikin
ollut 2 urosta ja 4 narttua. Kaikki nartut olivat sairastuneet pentuna
ripulitautiin. Muut olivat kuolleet, mutta Tari kesti taudin. Sanoinkin
kasvattaja Kimmo Salolle, että luonto valitsi minulle koiran
ja varmasti paremmin kuin itse olisin osannut valita.
No toin Tarin meille. Käyttöpuolella se syttyi
"itsekseen" ja molemmat sen velipojatkin toimivat täysin erin
ilman kaatoja.
Olen syöttänyt Tarille tavallista kotiruokaa,
pääasiassa ruoan tähteitä.
Koiranruokafirmat pelottelevat että koira ei kasva
tasapainoisesti kotiruoalla. Pelkäsin kun vein Tarin
lonkkakuviin, miten käy kun "laiska isäntä"
on näin toiminut. Positiiviset yllätykset saivat
jatkua. Koira todettiin A-lonkkaiseksi.
Elinvoima kaiken perusta

Juhan jatkaessa luentoa, sain lukea taas mieluisia asioita ja totesin
olevani todellinen onnenpekka. Tari nimittäin on ollut hyvin
elinovimainen. Se on synnyttänyt kaksi pentuetta,
ensimmäisessä 8 ja toisessa 9 pentua. Pentueiden koot
ovat siis paljon yli keskitason. Kaiken lisäksi jokainen pentu
on jäänyt henkiin ja voi hyvin,
mitään suurta apua ei koiralle ole pennutuksessa
eikä hoitamisessa tarvinnut antaa, mitä nyt hivenen
auttelin pentujen kuivattelussa kun niitä
ensimmäisessä pennutuksessa tuli alle 15 min
välein.
No astutusten myötä olen myös saanut
jälleen kerran iloisesti yllättyä. Tari on
ollut erittäin helppo astuttava. Jokainen astuminen on ollut
uroksen joko ensimmäinen tai ihan
alkupäästä. Tarista homma ei varmasti
jää kiinni. Kareksen luennon myötä
mietin, miten minulle on näin hyvä onni voinut
käydä.
Holistinen kokonaisvatainen
terveys

Tämä kalvokin oli mukavaa luettavaa. Kun mietin,
miten mukavasti minulla on Tarin kanssa mennyt, en voinut kuin olla
onnellinen. Taria ei ole koskaan tarvinnut
käyttää
eläinlääkärissä vaivojen
vuoksi. Itseasiassa se ei ole koskaan ollut sairas niin että
olisin huomannut. Ehkä luonnon valinta oli hyvä asia
sen perimässä. Elinikää ei osaa
ennustaa, se jää tietysti
nähtäväksi.
Minua on siis kohdannut tässä asiassa onni. Toisaalta
olihan minulla ollut jo lähes 10 koiraa ennen Taria, joissa
oli erilaisia ongelmia. Ensin minulla oli monta koiraa jotka
eivät pelanneet hirvelle. Ensimmäinen "linjani"
loppui emäkoiran eli Tipsun vanhemmalla
iällä havaittuun pahaan lonkkavikaan. Minun piti
unohtaa koko homma ja aloittaa alusta. Sen jälkeen taas
useampi pelaamaton koira ja hankin vihdoin Porasjoen Santran aikuisena.
Santra oli hyvä hirvikoira, mutta oli tulehdusherkkä.
Välillä tulehtui kohtu välillä
kurkku. Mietin, olisiko tässä syynä ollut
pitkä linjasiitos. Pentueiden kootkin olivat
pienempiä. No joka tapauksessa Santra jätti varsin
hyviä jälkeläisiä, urosvalintaan
kiinnitin tosin hyvin paljon huomiota. Santra on edelleen
hengissä 12 vuotiaana.
Sitten otin siis sattuman oikusta tämän Tarin ja koen
olevani onnekas. Toivottavasti onni jatkuu. Kareksen mukaan tuuria ei
ole, mutta minulla sitä on tällä kertaa
ollut. Toki olen itsekin yrittänyt mm urosvalinnoissa
tehdä järkeviä valintoja.
Mitä tästä opimme. Kun tarpeeksi
yrittää ja kokeilee, niin paistaa se
päivä välillä risukasaankin. Omaa
ansiota ei tässä tarvita paljoakaan. Kiitos kuuluu
luonnon valinnalle ja vuosikymmeniä tehdylle hyvälle
harmaan kasvatustyölle - ja myös Juha Kareksen
innostavalle esitykselle.