Tari on KVA
Näyttelystä EH, kooltaan Tari on 48 cm, rakenteeltaan
neliömäinen, väriltään tummanharmaa.
Lonkat A/A, indeksi 105
Tari oli vahinkopentu, mutta voisi kyllä olla suunniteltukin. Isä FIN47502/05 Kuuhingon Kamu on suvuiltaan erinomaisesta yhdistelmästä, Ketarassuon Pomo & Leilikallion Turre. Kamu haukkui ensimmäisenä koesyksynään 90 pisteen AVO 1:n 10 tunnin töillä, muihin kokeisiin tullee vielä. Emä FIN14669/04 Elli pelasi ensimmäisenä syksynään kohtuullisesti muutaman tunnin haukuin. Toisena jahtisyksynään Ellillä on ollut hienoja vajaan 10 tunnin töitä ja useampia kaatoja. Sittemmin haukut ovat venyneet yli 20 tunnin.
Tari itse on mainio hirvikoira. Sen haukku on kuuluvaa ja tiheää. Sitkeys on ollut ensimmäisenä syksynä noin 7 tuntia, toisena ja siitä eteenpäin toista kymmentä tuntia. Seuraamista tuli aroilla hirvillä ensimmäisenä vuonna 10 km luokkaa, toisena yli 20 km ja nyt vanhempana en ole kokeillut paljonko seuraisi, mutta kokemuksia on tarkoituksella useampaan kertaan karkoitetuista hirvistä 47 km seuraaminen, jonka jälkeen kutsusta pois. Tari tulee pillillä haukulta. Tari on ollut täysin terve, eikä ole vielä koskaan käynyt eläinlääkärissä rokotuksia lukuunottamatta. Mukava piirre Tarissa on myös se, että jos haukku alkaa vaikka vasta iltapäivällä ei silti tarvitse pelätä töiden jäävän kesken. Vanhemmiten Tari on kehittynyt loistavaksi löytöpaikkahaukkujaksi, jälkivainultaan se on turhankin vahva. Se seuraa sitkeästi jopa 3 vuorokauden ikäistä jälkeä.
Tari on osoittautunut hyväksi periyttäjäksi, sen 17 pennusta vain yksi ei hauku vielä hirviä, useimmat pennut ovat mainioita ja sitkeitä koiria. Vahvimmin periytyviä ominaisuuksia näyttävät olevan sitkeä seuraaminen ja loistava haukkutiheys.
2007: Tari alkoi pelaamaan hyvin nopeasti kun sitä elokuun viimeisillä viikoilla alettiin tosissaan treenaamaan. Koira oli "heti valmis" ja niinpä koira haukkui 1v 2kk iässä AVO 1:n tuloksen täydellä erällä ja 89 pisteellä, koira ei siis koskaan kerinnyt osallistua hirvijahtiin ennen ykkösen haukkumista. Kahden viikon kokeilujen aikana ennen koetta saatiin 4 tunnin ja 7 tunnin haukkutyöskentelyt. Hirvijahdissa Tari pelaa niin kuin vanhemmat koirat. Haku toki voisi olla vielä hieman parempaa mutta sitkeydessä ja hirvityössä ei ole moittimista. Loppukaudesta löytöhaukutkin napsahtelivat paikoilleen mukavasti. Sitkeys 7 tunnin luokkaa. Myös Tarin molemmat velipojat alkoivat pelaamaan kunnolla jo ennen jahtia. Vili haukkui pisimmillään lähes 2 vuorokauden haukun. Molemmat ovat käyneet kokeissa, Vilillä karkasi hirvi yli joen ja jäi harmittavasti ykkönen 1 pisteen päähän. No menee avo kokeisiin vielä toistamiseen ja toivottavasti tänä syksynä saadaan pentuearvoksi 3/3.
2008: Tari on kehittynyt edellisestä syksystä. Heti ensimmäinen metsäreissu tuottaa 13 tunnin haukun. Haku on parantunut. Taria voi "käskeä" hakemaan tiettyyn suuntaan. Haku ulottuu jopa kilometrien päähän. Saatiin 4 hirveä kaadettua Tarille, joista kolme makasi ampumatilanteessa. Syksyn kohokohtia olivat KVA tulosten haukkuminen, Muhoksen Narttukisan voitto - Tari tienasi isännälleen Ultrapointin tutkan joka vaihdettiin sitten kivääriin, Juniorimestaruuskisareissu yhtenä 3:sta narttuharmaasta sekä aavalle suolle tapahtunut makaavien hirvien tuplakaato.
2009: Kehitys tasaantui. Yhden kerran käytiin kokeissa ja VOI 1 oli kotiintuomisina rapian 80 pisteen tuloksella. Tänä vuonna jostain syystä hirvet tuntuivat edellisvuosia aremmilta, mutta toki jotain saatiin aikaiseksi myös videolle:
2010 Talvi: Sain tiedon, että geenitutkimusprojektissa on selvinnyt Tarin olevan tappijalkageenin osalta puhdas. Se tarkoittaa sitä, että Tarilla ei ole mahdollisuutta saada tappijalkaisia jälkeläisiä.
2011 Talvi: Jahtia, Tarille ammuttiin useampi hirvi ja ilokseni huomasin, että Tarista on kehkeytynyt erinomainen löytöpaikalla aloittaja.
2012 Talvi: Hirvet ovat arkoja ja niitä on vähän. Silti useita löytöpaikkahaukkuja ja hyviä töitä. Haku laajaa, mutta hakuun lähtö voisi olla ripeämpää. Toisekseen, koira on hakuun lähdössä hyvin ohjattavissa. Seuraamissitkeydelle ei ole löytynyt rajaa, ainakin lähes 50 km seuraa jos antaa mennä. Tähän mennessä kaikki seuraamiset ja työskentelyt ovat loppuneet joko leveään vesistöön tai siihen että Tari on kutsuttu työskentelystä pois.
Santra on Haukiputaalla Hannulla ja Heikki Pitkäsellä. Santra majailee Pitkäsen Heikin kotona.
Santra on KVA
Näyttelystä 1 + KP ja EH
Lonkat A/A, indeksi 119
Santran haukku on tiheää, monesti yli 100
kertaa minuutissa, kuuluvuus keskinkertaista.
2010 postitetun Geenitutkimuksen tuloksena, Santra on todettu
tappijalkaisuusgeenin kantajaksi.
Santra tuli taloon marraskuussa 2003 haukuttuaan kokeilureissulla 18 tunnin haukun. Se vietiin kokeeseen joulukuussa, josta heti AVO1. Santralle on ammuttu hirvi 1,5 vuoden iässä 2002 syksyllä 7 tunnin haukkuun.
Santran emä on FIN KVA Mestaritar 2000 Humbakan Manta. Mantan kaikilla narttujälkeläisillä (5 kpl)on vähintään AVO 1 kokeessa ja kaikista 10:stä pennusta 8:lla on koetulos. Santran suvussa todistetusti toimiva narttulinja KVA tasolla jatkuu katkeamattomana 1970 luvulle saakka. Santran isä on FIN K&MVA Eetunkyrön Riku. Santran omassa pentueessa on 4 pentua, joista 3:lla vähintään VOI 1 kokeessa. Kaikki pentueen koirat ovat kuitenkin hirveä haukkuvia koiria. Pentueen heikoin lenkkikin on haukkunut yksinään pisimmillään 13 tunnin haukun ja sillä on 3 kaatoa seisontahaukusta (koira kuoli 2004).
Santran kaikki jälkeläiset haukkuvat hirveä. Kaikki ovat aloittaneet haukkunsa viimeistään toisena elinsyksynään ja monet jo ensimmäisenä.
Klikkaa ääninäyte haukusta: haukku 2 tunnin jälkeen ja haukku 10,5 tunnin jälkeen.
Santran työskentelyä voisi kuvata sanalla - rauhallinen -. Seisontahaukuista tulee pitkiä, karkoista lyhyitä ja hirvi käy maaten silloin tällöin. Vain harva hirvi lähtee pakolaukkaan. Joskus Santra aloittaa haukun seurailemalla hirviä muutamia minuutteja hiljaa, sen jälkeen se alkaa haukahdella varovasti pitäen pitkiä taukoja. Muutaman minuutin kuluessa haukku muuttuu tiheäksi. Santra haukkuu hirveä eri suunnista, eikä haukkusuunnalla tunnu olevan merkitystä. Hirven ollessa makuulla Santra haukkuu 1-5 metrin päässä turvan edessä. Santra on haukkunut hirvet etenkin pimeässä ja hämärässä monesti keskelle aavaa, hakkuuaukoille ja pelloille. Jos hirvi on vauhko, olen havainnut Santran yrittävän pysäyttää hirven aavalla suolla. Hirvi kun jää monesti suon ylitettyään suon laitaan katselemaan tuleeko ketään perästä. Santra aloittelee haukuskelun kaukaa aavalta suolta ja kävelee hiljakseen seisovien hirvien viereen. Santralla on useampia yli 15 tunnin haukkuja ja yli 10 km seuraamisia, pisin haukku 18 tuntia, pisin työskentelymatka 32 km.
Santra on hyväluonteinen ja tulee hyvin toimeen vieraidenkin narttujen kanssa. Santra on myös tottelevainen, mutta hirveltä sitä on vaikea saada pois, sen sijaan seuraamisen aikana se pitää oma-aloitteisesti yhteyttä jos pääsee väliin.
Valitettavasti syksy 2005 meni sairastelun merkeissä. Santralla oli ongelmana lievä kohtutulehdus ja kurkkutulehdukset. Kokeet menivät pipariksi ja en käytä koiraa jalostukseen ennen kuin näen mikä on sen edellisten jälkeläisten taso. = > Päivitys: 2008 talvi: jälkeläisissä ei ole ollut ongelmia kiiman jälkeisissä. Santra jätettiin talvella 2005 ilman antibioottia. Se oli apaattinen noin 3 kuukautta, mutta selvisi omin neuvoin. Tuon jälkeen koiralle kehittyi vastustuskyky eikä ole sen jälkeen tarvinnut lääkekuureja ei kiiman jälkeisiin eikä ääneen.
Syksy 2006 Santralle saatiin 8 hirveä. Vain yksi jahtipäivä oli ilman hirvihaukkua. Tänä syksynä Santran haku on hypännyt uuteen ulottuvuuteen, välistä se on ylilaajaa. Hirven seuraamisessa Santra menee ilmavainulla jäljen sivussa ja kiertelee maaston muotoja hyväksi käyttäen hirven eteen. Santralle saatiin myös se viimeinen ykkönen. Jälkeläisetkin toimivat.
Syksy 2007 on ollut hieman hankalempi, Pitkäsen Heikin maastossa ei kaatoja ole saatu vaikka eipä kyllä juuri muillekaan koirille. Haukkuja on ollut useita, pisimmät reilut 12 tuntia. Seuraamiset reilun 20 kilometrin luokkaa, mutta suoraan sanottuna onni ei ole ollut jahdissa myötä. Hannu käytti Santraa maastossa joulukuussa kun Tari oli kiimassa ja saatiin vasa pitkään haukkuun.
Syksy 2008: Santra jatkaa varmoja otteitaan. Hirven käsittely äärimmäisen varovaista ja muutamia kaatojakin tulee. Vaikka pitempään haukuttuaan Santra on ihan hirven vieressä, aloittaa se arkojen hirvien haukut niin kaukaa, että kerran tuli jopa "huti". Päätteli vissiin että hirvi on maastossa ja haukkui parikymmentä minuuttia lähestyen oletettuja hirviä, todeten että mahtoikin olla pakkasen pauketta :)
Syksy 2009: Santra jatkaa hirven haukkuja entiseen malliin, tuuri ei tänä syksynä ole oikein hyvin myöten ja hirvikanta tosi heikko, joten kaatoja ei synny entiseen malliin.
Talvi 2010: Sain tiedon, että geenitutkimusprojektissa
on selvinnyt Santran olevan tappijalkageenin kantaja.
Yhtään tappijalkaista jälkeläistä ei ole
tiedossa, joten astutuskummpanit ovat olleet joko tästä
geenistä puhtaita tai sitten on ollut hyvä tuuri. Sen sijaan
on selvää, että jompi kumpi Santran vanhemmista on
myös ko. geenin kantaja.
2004 Nokotin
Tanu - Porasjoen Santra
2005 Lazutiinan
Pekka - Porasjoen Santra
2008 Kruunun
kallion Nemo - Porasjoen Santra
Ipe oli Pyhännällä Olavilla, josta se siirtyi Kinnusen Heikille Oulunsaloon.
Kokeista nyt KVA:n värkit kasassa, kaikki ykköset yli 83
pisteen.
Näytteystä H, mutta ehkä EH otettavissa kun koira on
kiinteytynyt käytön myötä.
Ipe tulee mainiosti toimeen uroskoirienkin kanssa, on samassa häkissä Hexin kanssa.
Ipen ensimmäisenä syksynä kaatoja tuli 2. Haukkutyöskentelyssä oli kuitenkin kovastikin puutteita kun haukkui kaukaa ja harvaan. Hirvet kuitenkin kiinnostivat kovasti ja loppusyksystä 8 kk iässä seuraili jo 5-6 tuntia hirviä.
Toisena syksynä Ipen haukut paranivat jo paremmiksi, useita toistakymmenen tunnin haukkuja. Muutamia kaatojakin tuli. Haku muuttui yhteyttäpitämättömäksi. Vainu Ipellä on ehkä paras kennelin koirista. Edelleenkin Ipe on haukussaan varsin herkkä hirven käyttäytymiselle. Tämä ilmenee jaksottaisena haukkuna. Välillä saattaa tulla hyviä usean minuutin pätkiä yli 100 haukkutiheyksillä, mutta välillä tulee sitten kymmenien sekuntien taukoja. Muutoin hirvityöt ovat kiitettävällä tasolla.
Syksyllä 2006 Ipe on muuntunut täydeksi hirvikoiraksi. Sen haku on täysin yhteyttäpitämätöntä, haukku normaalin tiheyksistä ja sitkeys pimeästä pimeään. Pyhännän hirvet ovat opettaneet Ipen varovaiseksi aloittajaksi. Koirassa ei ole mitään valittamista.
Syksyllä 2007 Ipe jatkaa perusvarmaa suoritustasoa. Kaatoja tuli puolikymmentä. Kauden lopussa Ipe siirtyy Heikki Kinnusen omistukseen. Heikki asuu Olavin uuden kotipaikan vieressä ja näin he molemmat voivat nauttia hyvästä koirasta jatkossa. Ipen uutisia jatkossa www.hirvikoira.com sivustoilta.
Vanhemmalla iällä Ipe meni Ipe kuoli 26.2.2011, erinomaisen hirvisyksyn päätteeksi. Kuolinsyy oli äkkiä puhjennut tyrä peräaukon vieressä.
Hexi on KVA, näyttelystä 1.
Hexi on Pyhännällä Olavilla
Hexi aloitti toimintansa jo ensimmäisenä syksynä. Se on hyvähakuinen ja hyvä hirven käsittelijä. Hexille on tehty kymmeniä kaatoja ja se on juuri niin kuin hirvikoiran pitääkin. Hexillä ei karkaa hirvet kovin useasti. Ampumakarkotkin ovat yleensä aika lyhyitä. Hexin vainu on kohtalainen, mutta se paikkaa sitä kunnollisella haulla. Hexin haukkutyöt ovat 7 tunnin luokkaa, joskus 17. Haukkutiheydeltään Hexi on 90 luokkaa. Haukku on hyvin tasainen. Hexi on myös tottelevainen, se tulee kutsusta haukulta. Hyvänä päivänä Hexi voisi tehdä kokeissa lähelle 100 pisteen suorituksen.
Hexi oli nuorempana yhden miehen koira. Sen haku oli parhaimmillaan isännän matkassa. Joskus haukulla se saattoi oudoksua vieraita ihmisiä. Vanhemmiten Hexi on lopettanut välittämästä kuka matkassa kulkee. Hirvi on tärkein.
Hexi on mukavan luonteinen ja voi olla samassa häkissä myös toisten hyväluonteisten urosten kanssa.
2005 sýksy oli vaikea myös Hexille. Hirvet eivät meinaa antaa haukuttaa alkusyksystä. Olisiko kasvanut susien määrä vaikuttanut tähän? Toki loppusyksystä tuli useampia kaatoja hyvistä haukuista.
2006 syksyllä Hexillä alkaa ilmeisesti vanhuus painaa. Hakulaajuus ja sitkeys ei meinaa riittää susien pelottamille hirville, niin kuin Ipellä ja Vekulla. No joku hirvi on kuitenkin saatu.
2007 syksyllä Hexi syttyy uuteen loistoon. Hirvet pysyvät erinomaisesti haukussa ja kaatoja kertyy 11. Syksy lähes 2004 syksyn luokkaa. Hexi siirtyi kauden lopussa Simo Similän häkkiin ja käy sieltä jahdissa Simon ja Olavin matkassa.
2008 syksyllä Simon hoiteissa useampi kaato.
2009 syksyllä Hexi palasi Pyhännälle, sairaudet ja ikä kuitenkin alkoivat jo vaatia verojaan ja koira pääsi kauden lopuksi paremmille metsästysmaille. Hexin yleiskuntoa heikensivät kennelin koirista ainoana sillä esiintynyt rasvapattisairaus. No eipähän jäänyt sitä jälkeläisille, kun ei niitä ollut.
Vekku on KVA, näyttelystä Hyvä
Vekku on Pyhännällä Pekkarisen Jarmolla
Vekku tuli "talliin" loppusyksystä 2003. Vekku oli käynyt kierroksen maalikylissä oltuaan ensimmäiselle omistajalle liian laajaliikkeinen ja ylisitkeä ja toiselle turhan innokas porojen ja narttukoirien perään. Niimpä Vekku palasi kotitantereilleen. Koska Vekulla päätyö - eli hirven haukkuminen - sujuu varsin mainiosti. Vietiin se heti kokeisiin. Heti saatiin saaliiksi AVO1, mutta sitten piti jäädä odottelemaan näyttelytulosta.
Syksyllä 2004 jatkettiin kokeita ja saatiin 3*VOI 1 peräjälkeen ja toki jahtipuolella useita kaadoissa.
Syksy 2005 meni jahdin merkeissä. Metsästyshommissa Vekku on kennelin paras koira.
Vekulla on kaksi leimaa antavaa piirrettä. Ensimmäinen on laaja ja nopea haku. Nuorena sen hakulenkit ulottuivat useiden kilometrien päähän. Muutamien kaatojen myötä koira viisastui ja alkoi ensiksi katsella hirveä hieman lähempää ja vasta sen jälkeen siirtyä kauemmas. Vekun kanssa ei tarvitse kävellä haun aikana. Se lähetetään hakemaan ja jos Jarmo haluaa lähteä kotiin tai töihin tällä välin, niin sekin onnistuu. Hirvi löytyy ennemmin tai myöhemmin. Vekku pitää yhteyttä mieheen haun aikana, jos mies on maastossa. Toinen leimallinen piirre Vekussa on loistava haukku. Haukku on kuuluvaa ja haukkutiheys on hyvässä seisontahaukussa 90 ja yli, joskus yli sadan. Haukku on myös hyvin tasaista ja jämtille leimallisesti vielä "pitkätavuista".
Klikkaa ääninäyte vekun haukusta: 2 tunnin jälkeen, 4 tunnin jälkeen (tiedostot amr tyyppisiä, voit kuunnella esim QuickTime ohjelmalla)
Vekku on aika sitkeä, sillä on useita yli 15 tunnin haukkuja, mutta nyttemmin se on viisastunut ja sen saa yleensä yöksi kotiin. Vekulle on tullut mukava piirre että se saattaa ottaa yhteyttä haukulta ja totella kutsua. Vekku ei häviä töiden laadussa sukulaisilleen. Jos onni on myötä, niin Vekulla voi päästä kuinka pitkälle tahansa.
Vekku on oikein mukavan luonteinen koira, ystävällinen ja avoin.
2006 syksy on Vekulla jälleen normaalia Vekkumaista toimintaa. Haukku raikaa ja hirvet kaatuu, aivan loistava hirvikoira.
2007 syksy on Vekulla entistäkin parempi. Hirvi löytyi jokaisella metsäreissulla ja koiran saa pois kutsusta.
2008 syksyllä useampi kaato.
2009 syksyllä Vekku meni Similän Simolle Kelloon samalla kun Hexi palasi Pyhännälle. Vekulle saatiin puolikymmentä hirveä.
2010 Talvi: Vekku menehtyi vatsalaukun kiertymään.